Kauan odotettu päivä oli vielä hyvinkin aluillaan kun suuntasin kulkuni Tampere-Pirkkalan lentoasemalle. Sieltä meno jatkui lentäen Helsinkiin ja Kööpenhaminaan, josta matkanteko vaihtui viimein raideliikenteiseksi, suuntana Esbjerg Pohjanmeren rannalla.
 |
| Aamulento Pirkkalasta klo 6.15. |
Olin jo jokusen vuoden ehtinyt aprikoida erinäisiä pohdintoja opettajavaihtoon lähtemisestä, mutta sopivan ajankohdan ja kohdeyliopiston löytäminen ei tuntunut luonnistuvan. Kun yliopistopedagogiikan aineopintojen 2. harjoittelun kerrottiin olevan mahdollista ja jopa suositeltavaa toteuttaa akateemisessa yhteisössä kotiyliopiston ulkopuolella, ajattelin välittömästi ulkomaan komennusta. Oman yksikön vaihtosopimukset sekä yliopiston henkilökuntavaihto Erasmus+ -järjestelmän kautta avaisivat ovet ja turvaisivat matkan rahoituksen ainakin Euroopan alueella tapahtuvaan opettajavaihtoon.
Mutta entä sitten se kohde? Vaikka oman yksikön ja tutkinto-ohjelman kollegoilla olikin runsaasti kokemustietoa vaihtopaikoista, ei oman henkilökohtaisen verkostoitumisen merkitystä voi lainkaan aliarvioida, niin kuluneelta fraasilta kuin sellaisen tähän kirjoittaminen tuntuukin. On kohtuullisen paljon helpompaa lähettää sähköpostia ja kertoa opettajavaihtohalukkuudestaan henkilölle, jonka kanssa on kasvotusten, pikaisestikin vaihtanut käyntikortteja konferenssin kahvitauolla tai keynotea odotellessa. Opetusteknologian ja verkottuneen oppimisen konferenssit ovat olleet mainioita verkostoitumisfoorumeita, mutta tällä kertaa päätin kääntyä NNIMIPA (Nordic Network for the Integration of Music Informatics, Performance and Aesthetics) -verkostojäsenistön puoleen. Heitä olin tavannut Lontoon ja Marseillen verkostotapaamisissa, sekä useissa Skype-seminaareissa, joissa itsekin olin jo ehtinyt pitää esityksiä.
Mutta entä sitten se kohde? Vaikka oman yksikön ja tutkinto-ohjelman kollegoilla olikin runsaasti kokemustietoa vaihtopaikoista, ei oman henkilökohtaisen verkostoitumisen merkitystä voi lainkaan aliarvioida, niin kuluneelta fraasilta kuin sellaisen tähän kirjoittaminen tuntuukin. On kohtuullisen paljon helpompaa lähettää sähköpostia ja kertoa opettajavaihtohalukkuudestaan henkilölle, jonka kanssa on kasvotusten, pikaisestikin vaihtanut käyntikortteja konferenssin kahvitauolla tai keynotea odotellessa. Opetusteknologian ja verkottuneen oppimisen konferenssit ovat olleet mainioita verkostoitumisfoorumeita, mutta tällä kertaa päätin kääntyä NNIMIPA (Nordic Network for the Integration of Music Informatics, Performance and Aesthetics) -verkostojäsenistön puoleen. Heitä olin tavannut Lontoon ja Marseillen verkostotapaamisissa, sekä useissa Skype-seminaareissa, joissa itsekin olin jo ehtinyt pitää esityksiä.
 |
| Noin viidentoista sähköpostiviestin lisäksi vierailua valmisteltiin myös Skypessä |
Ehdin lähettää sähköpostia Odenseen ja Esbjergiin, joista jälkimmäinen tärppäsi. Esbjergin kontaktini Søren toimii opetustehtävissä Esbjergin yliopistokampuksella, jossa sijaitsee yksi Aalborgin yliopiston toimipisteistä. Opinahjo tarjoaa runsaasti omiin intresseihini soveltuvia opetusaiheita, tarkastellen ihmisen ominaisuuksia ja toimintaa tietokoneperustaisissa ympäristöissä, kuten vaikkapa Internetissä tai ohjelmistojen käyttäjänä. Alustavasti ehdin sopia Sørenin kanssa yhden luennon ja siihen liittyvän työpajan pitämisestä. Sana saapumisestani kuitenkin ehti kiiriä isosti pitkin Campus Esbjergin kujia sekä käytäviä, ja Sørenin kollega Tony ehti myös ilmoittaa minut vierailijaopettajana kolmelle omalle jaksolleen(!). Töitä olisi siis luvassa viikon jokaiselle päivälle, mutta päätin ottaa haasteen vastaan, ja valmistelin ennakkoon kaksi luentoa ja kolme työpajaa. Yhden session suunnittelin ottavani haltuun keskustellen suhteellisen avoimista otsikoista, koska kyseisessä ryhmässä olisi vain 2-4 opiskelijaa.
 |
| Työt kutsuivat heti Kööpenhaminan asemalla |
Myönnettäkköön, että Tanska on jäänyt omilla maailmanmatkoillani hieman väliinputoajaksi, mitä seikkaa aluetta asuttava ylevä juuttikansa on tuskin jäänyt suuremmin surkuttelemaan. Ainoastaan kerran olen kyennyt pitkäksi venähtäneen konevaihdon aikana suorittamaan kiertokävelyn Kööpenhaminan historiallisessa keskustassa. Toisaalta kyseinen kansainvälisen luokan metropoli on tullut tutuksi monella tapaa lukuisien eri medioiden kautta. Sen sijaan Esbjergistä on Pohjolan perukoille tihkunut niukalti informaatiota. Kohteeni sijaisee Tanskan länsirannikolla, kolmen tunnin junamatkan päässä Kööpenhaminasta länteen. Esbjerg on suorittanut kunnallispoliittisesti kiinnostavan manööverin ja luopunut kaupunkinimityksestään käyttäen nyt pelkän keskustataajaman titteliä. Suorite lienee Tanskassa tapana, sillä myöskään Odense ei pikaisen Wikipedia-triangulaation mukaan esittele itseään kaupungiksi. Esbjergin taajama on jopa suomalaisittain katsottuna sopivan kompakti, sisältäen hieman yli 70 000 kunnallisten palvelujen ylläpitäjää ja hyödyntäjää. Google Street View -palvelusta tarkastelemani katukuvat huokuivat huolitellun siistiä punatiilistä karismaa.
Tätä kirjoittaessa kone on juuri laskeutumassa Kööpenhaminaan. Seuraavaksi yritän pullauttaa sepustukseni blogin ensimmäiseksi postaukseksi ja yritän samalla löytää matkan jatkumiselle välttämättömän kulkupelin.
Opettajavaihtokokemusdokumentaatiolle seuraa jatkoa viimeistään tiistaina 20.10. Pysyttele siis kanavalla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti