Den femte dagen - perjantai 23. lokakuuta

Torstaipäivä päättyi erinoimaisen kulttuuririennon merkeissä. Iltayhdeksältä saapastelin aamupäivällä mainostettuun konservatorion oppilaskonserttiin, jossa esiintyi varsin taidokas popbändi, Mad Magpie. Noin 70 kuulijaa sai nauttia muun muassa perinnetietoisesta vintagesyntetisaattorien äänimaisemasta ja mainiosta laulusta. 

Löytyihän se piikki esbjergiläisen kaupunkisuunnittelija
lihassa viimeinkin. 1980 -luvun nousukautena pystytetty
taisteluplaneetta Galactican ja Koskikeskuksen risteämä. 

Viikon aikana en ole kauheasti ehtinyt opiskelemaan tanskalaista työaikalain-säädäntöä. AAU-Esbjergin kampusalue on vaikuttanut melko autiolta aina viimeistään klo 16 jälkeen jäädessäni päärakennuksen aulatiloihin Suomesta vastaanottamiani kannustusviestejä lukemaan. Sen sijaan liki hotelliani sijaitsevalla rakennustyömaalla kolina ja pauke jatkui perjantain vastaisena yönä siinä määrin, että mieleeni palautui kouluaikana innolla veisaamamme ralli "Kauas kuuluu kalke, työs on pojat, palkeet". Vaikka yöuneni loppuikin perjantaiaamun osalta klo 3.45, tunnen silti vilpitöntä riemullisuutta siitä, että paikallisella rakennustyömaalla ei seisoskella välinpitämättöminä käsiä taskuissa pidellen, vaan ainakin yksi toimelias timpurin apulainen pudottaa sylillisen sahatavaraa betonilattialle melko tarkalleen samalla 4 minuutin frekvensillä, jonka muuan akateeminen tamperelaismatkaaja tarvitsee ottaakseen unenpäästä kiinni. Mahdollisesti tästä koituu kaikeksi onneksi useita kruunuja tanskalaisen veroviranomaisen säkkiin, elleivät arvon äänimaisemataitelijat sitten työskentele ihan kirjaimellisesti kuutamourakoiden ja niin sanotusti mattana keikkapalkkion kouraisten.

Hitechiä turistbyroossa

Yritin valmistella päivän luentoani aamun unettomina tunteina, vaikka tiesinkin entuudestaan valitsevan olotilan tekevän hallaa akateemisille pyrkimyksilleni. Onneksi olin valmistelut Internetin populaari-ilmiöitä ja viraalimediaa käsittelevän luentoprezini ennalta ja saatoin keskittyä tukisanalistan ja pienen harjoitustyöohjeistuksen laadintaan. Tiesin, etten varmasti ehtisi juurikaan vilkaista tukisanoja luennon tiimellyksessä, mutta arvelin muutaman dioihin liittyvän ilmaisun ylöskirjoittamisen helpottavan toimintaa esitystilanteessa.   

Aamupalakahvin ja Red Bull -voimajuoman siivittämänä jouduin aprikoimaan päivän seuraavaa haastetta. Olin hankkinut ankaraksi progressiivisen musiikin ystäväksi tietämäni Sørenin tuliaislahjaksi suomalaista musiikkiedistyksellisyyttä parhaasta päästä (ks. kuva). Nyt tajuntaani hiipi myös ymmärrys siitä, että Tonyllekin olisi keksittävä jotakin. Olihan hän pitkin viikkoa ja runsain mitoin tarjonnut mahdollisuuksia kurssikontribuutiohin. Onneksi olin edellisenä päivänä hetken mielijohteesta hankkinut pienen kitaraan kiinnitettävän virittimen, joka kuin ihmeen kaupalla muistutti paketoinniltaan lahjapakkausta. Onneksi tuliaisasia oli järjestyksessä, sillä myös minua muistettiin luentosessioni päätteeksi ja saatoin ojentaa vastalahjat kummallekin isännälle.

Progea tuliaiseksi

Luentoni alkoi aiempien päivien opetussessioiden tapaan klo 12:30 ja aikaa oli käytettävissä klo 16 asti. Arvelin, että luentoalustuksessa kuluisi esimerkkeineen noin 45-50 minuuttia, mutta todellisuudessa käytin aikaa noin 70 minuuttia. Salissa oli kaikkiaan noin 20 opiskelijaa, joista suurin osa oli minulle aiemmilta päiviltä tuttuja. Opiskelijoita  oli paikalla useasta eri vuosikurssilta ja pitämäni esitys olikin niin kutsuttu cross-semeter talk. Esittelin itseni ja kerroin jonkin aikaa taustastani, opiskeluvaiheistani, työstäni yliopistolla sekä pedagogisista opinnoistani, joihin vierailuviikkoni Esbjergissä liittyi. Näytin opiskelijoille myös tätä pitämääni verkkospektaakkelia, johon suhtauduttiin myönteisesti nyökytellen. 

Spennailua ja elvistelyä Pitkän hännän -käsitteellä, jonka 

ryhmä kuuli nyt ensimmäistä kertaa

Olin tehnyt diaesityksen Prezillä ja olin varsin tyytyväinen sen toiminnallisuuteen. En kuitenkaan uskaltanut upottaa Youtube-esimerkkejä itse diaesityksen sisään vaan näytin ne aina erillisellä selaimen  välilehdellä. Toisaata tämä hiukan rikkoi esityksen rakennetta, mutta antoi samalla mahdollisuuksia poiketa ennalta sovitusta kaavasta esimerkiksi silloin, kuin opiskelija ehdotti jotain esimerkkivideota katsottavaksi. Jossain vaiheessa huomasin tapailevani turhankin pitkään jotakin ilmaisua ja pyysinkin ryhmältä kärsivällisyyttä. Opiskeljat esittivät kysymyksiä ja innostuivatkin muutamasta näyttämästäni esimerkistä, vaikka osa olikin jo nähnyt klippejä aiemmin. Kerroin myös muistikuviani siitä muinaisajasta, jolloin analogisen videon digitointia varten oli oltava erillinen ja kallis videokaappauskortti, jonka käytön jälkeen tasapainoiltiin vielä sopivan ja verkkojulkaisuun soveltuvan koodekin sekä laatuasetusten kanssa. Ryhmä katseli luennoitsijaa lumoutuneena ja varmaankin tuumi että kyseisen puhujan täytyy olla todella iäkäs. 

Alustuksen lopuksi en saanut kauheasti kysymyksiä, minkä koin keskusteluorientoituneelta ryhmältä sittenkin pienenä huolenaiheena. Suuntautuiko materiaalini liiaksi ohisektorille ja kokivatko opiskelijat mahdollisen lisätiedustelun jotenkin kiusalliseksi? Onneksi kaikki olivat vielä paikalla ja saatoin ohjeistaa päivän tehtävän. Opiskelijoiden tuli etsiä lajissaan kiinnostavia Internet-ilmiöitä ja astettaa niitä käyttämässämme typologiassa oikeaan lokeroon, mikäli se nähtäisiin mahdolliseksi. Ryhmätyö eteni varsin nopeassa tahdissa, ehkä suoritusorientaatiotakin oli havaittavissa. Tämän huomattuani, en päästänyt opiskelijoita helpolla vaan tiedustelin lisäargumentaatiota ryhmien päätöksille loppukeskustelumme aikana.

Tackska duhaa!

Lopuksi toivotin opiskelijoille menestyksekästä opiskelua ja tulevaisuuden pyrkimyksiä. Ja kaikeksi onneksi Sørenkin vaikutti olevan innoissaan saamastaan tuliaislahjasta.   

Olen nyt hehkuttanut Tanskan opettajavaihtoa pitkin viikkoa ja taidan hehkuttaa edelleen. Tärkeänä osana tavoitteiden täyttymistä ja ylittymistä oli kuitenkin se, että isäntäopettajat pitivät minut kiireisinä koko viikon ja ottivat vierailijan mukaan omille kursseillensa. Tunsin alusta pitäen kuuluvani yhteisöön ja opiskelijat alkoivat moikkailla vastaan kävellessään. Tonyn opetustyyli sopi varsin mainiosti kaltaiselleni vierailijalle, sillä hän käytti paljon keskuteluja ja myös kertoi improvisoivansa monessa kohtaa. Vielä Suomessa ajattelin taivutella Tonya antamaan minulle vapautusta edes yhdestä sessiosta, sillä ajattelin, etteivät resurssini kata neljää perättäisinä päivinä läpivietävää ja englannin kielellä pidettävää yliopistoluentoa. Onneksi kuitenkin valmistelin erilaisia aiheita ja luotin siihen, että jakson vetäjä pitää ohjat käsissään ja osaa hyödyntää vierailijaa sopivissa määrin. Perinteinen luento ei AAU-Esbjergissä ole lainkaan muodissa vaan jopa alustukset viedään läpi keskustellen. Se ei siltikään tarkoita, etteikö esityksiä valmistella ja hankita ohjeismateriaalia. 

Blogiin on nyt kertynyt vaivaiset viisi tiedonantoa, mutta toimituskunnan yksimielisellä päätöksellä se saa luvan jäädä hyvin ansaituille eläkepäiville. Kenties pedagogiset odysseiani saavat kuitenkin jatkoa hieman erilaisella Internetfoorumilla.

Tack & hej!