Sekä aivoni että aistieni lyhytaikaista dataa käsittelevät järjestelmät siirtävät parhaillaan päivän lukuisia kokemuksia osaksi pitkäaikaista muistia, jonka kiintiö lienee sekin ylittymässä, kuten sähköpostilaatikko sillä kurjalla akateemisella puurtajalla, joka ei ymmärtänyt ajoissa siirtyä auvoisan ja lukuisia etuisuuksia tarjoavan Office365-apparatuksen kaukaa viisaaseen käyttäjäkuntaan. Pyrimykseni on siltikin ekspikoida edes osa tästä antoisasta vaihtoviikon kakkospäivästä verkkomuotoisen aikakirjani runsaalle lukijajoukolle.
 |
Tanskassa kohtaa harvoin joustamattomuutta ja umpimielisyyttä.
Sen sijaan tämä otus kertoi elekielellä omistavansa kyseisen
ajoradan.
|
Maanantai-iltapäiväni sujui likimain suunnitellusti. Paikansin majapaikkani rautatieaseman naapurustosta ja vaikka ruotsinlaivan hyttiä muistuttava huone tarjosikin näköalan kolmen metrin päässä sijaitsevalle, verekselle rakennustyömaalle, löytyi majoituksesta kaikki tarvittava. Siirryin yliopistolle, jossa katsastin paikkoja ja aistin yleistä tunnelmaa. Myös kampusalueella rakennettiin ja remontoitiin ankarasti. Lopulta Søren löytyi ja ehdimme vaihtaa muutaman sanan AAU-Esbjergin, eli Aalborg Universitet Esbjergin Medialogy-oppiaineesta. Medialogyn tehtävänä on tuoda käyttäjälähtöistä lähestymistapaa ICT-alueen opetukseen, joka on aiemmin painottunut perinteisten insinööritieteiden suuntaan. Valitettavasti taloustaantuma on tosiasia myös Tanskassa ja Aalborg onkin keskittämässä tutkinto-ohjelmaa muille kampuksille, eikä uusia opiskelijoita enää viime vuoden jälkeen ole Esbjergin ohjelmaan otettu. Opetusvierailuni on kuitenkin osa manifestiä, jolla opetuskunta haluaa osoittaa tutkinto-ohjelmaa opiskeleville, että opetukseen panostetaan monipuolisesti edelleen.
Aalborgin yliopiston pegagoginen lähestymistapa on projektisuuntautunut, ongelmaperustainen oppiminen. Opiskelijat, joiden joukossa on runsaasti vaihto-opiskelijoita Tanskan rajojen ulkopuolelta, kouluttautuvat ammattilaisiksi, jotka pystyvät sujuvasti siirtymään työelämän innovatiivisiin, mutta samalla nopeasti eteneviin hankkeisiin. Monet suuntaavat myös perustamiinsa yrityksiin, jotka suurelta osin liittyvät tieto- ja viestintäteknologiaan. Projektilähtöisyys on saanut kiitosta alan työnantajilta, jotka kokevat valmistuneet opiskelijat nopeasti työrytmiin sopeutuvina työntekijöinä. Tiedustelin Søreniltä ja opettajakollegoilta, kuinka haastavaa on löytää opiskelijoille harjoittelupaikkoja. Tilanne on joiltain osin sama kuin Suomessa. Toisaalta harjoittelupaikkoja on, mutta opiskelijat ovat toisinaan myös turhan ujoja ja vaatimattomia ottamaan harjoittelupestejä vastaan.
Ensimmäisenä opetustehtävänäni oli User Experience Design for Multi-modal Interaction -työpajan vetäminen viidennen vuosikurssin opiskelijaryhmälle. Mukana oli 3 opiskelijaa ja toinen isäntäni Tony. Esittelykierros osoitti ennakko-odotukseni yhteisön kansainvälisyydestä toteen. Opiskelijat olivat kotoisin Tanskasta, Intiasta ja Romaniasta, kaikki olivat jo nuoresta iästään huolimatta ehtineet asua ja opiskella muissa maanosissa ja työkokemustakin löytyi muun muassa meille kaikille niin merkittävästä yrityisestä nimeltä LEGO. Kerroin myös itsestäni ja anoin kärsivällisyyttä mielestäni puutteellista englannin kielitaitoani kohtaan. Onneksi keskustelu soljui mukavasti ja asiat tulivat ymmärretyiksi. Keskityin äänen kulttuurisidonnaisiin merkityksiin, josta versoikin juuri erilaisten kulttuuritaustojen vuoksi varsin hedelmällinen keskustelu. Tallenne jääkiekon pelaamisen äänistä ei ollut kaikille tuttu, vaikka itse en voisi sekoittaa sitä mihinkään muuhun. Toisaalta väkirikkaan kaupungin kasvatille liikenneruuhka äänitorvien yltäkylläisine toitotuksineen ei ole lainkaan yhtä ihmeellinen äänimaisema, kuin Viinikan kiertoliittymästä päänsä pyörryksiin ja polvensa setsuurille saavalle urbaninomadille.
Laittaessani opiskelijat tekemään auditiivista sokkotestiä, mietin vielä luentodiojen poisjättämisestä aiheutuvaa mahdollista virhearviota. Session jälkeen opiskelijat kuitenkin kiittelivät vuolaasti mahdollisuutta keskustella aiheista yhdessä. Toisaalta viiden osallistujan kokoinen ryhmä antaisi keskusteluun hyvät lähtökohdat myös Kanslerinrinteen kotiyliopistossa. On silti myönnettävä että ryhmän osallistujat olivat sanavalmiita ja suorastaan odottivat pääsevänsä kertomaan oman mielipiteensä. Arvioisin, että keskustelutaitohin on AAU-Esbjergissä panostettu ja varmaankin myös opiskelijayhteisö luo keskustelua tukevaa ilmapiiriä omalta osaltaan.
Huomenna aion jatkaa äänisuunnittelun aihealueella, josta valmistelin myös muutaman dian. En oikein malttaisi odottaa seuraavaa sessiota!
Lopuksi muutama sana viikon puoliväliksi Esbjergin keskustaajaman visuaalisesta ilmeestä, joka on sievä kuin piparkakkutalo. En ollenkaan liiottele mainitessani, että kyseessä on ylivoimaisesti puhtain ja valiomuotoisin talokeskittymä, jonka olen eläissäni nähnyt. Vaikka ennakkoluuloinen ja umpimielinen suomalaisvierailija kuinka syynäisi katukiveyksiä ja portinpieliä, mistään ei löydy tupakannatsoja, olut-sixpackien pahvikuoria, nuuskanjämiä tai jäätelöpapereita. Hakemalla onnistuin havaitsemaan kaksi vaivaisen pientä seinään spraymaalattua tägiä. Kerrostatalot ovat poikkeuksetta 3-4 kerroksisia, joiden suuria holvattuja ikkunarivistöjä kruunaa korkealle ulottuva katonharja. Pieteetillä
paikoilleen asetellut spottivalot viistävät huoliteltua punatiiliverhoilua luoden iltaisin talojen ilmeelle uudenlaista syvyyttä. Herääkin kysymys siitä, mihin maalimankolkkaan Tanska lienee aikoinaan karkoittanut jok'ikisen toiminnallisia kenkälaatikkorakennelmia piirrustelevat tasakattomaakarit. Heittäkääpä siitä villi arvaus, ylevät lukijani.
Jatkoa raportointiin seuraa jälleen huomenna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti