Den fjerde dag - torstai 22. lokakuuta

Lieneekö heikkojen yöunien syynä

muuan juustokakku-overdose?

Kahtena edellisenä vuorokautena nauttimani yöunet eivät ole aivan täyttäneet kansainvälisiä ISO-laatustandardeja. Tuhti aamiainen yhdistettynä reippaaseen kävelylenkkiin onnnistui kuitenkin pitämään uhkaavat hallusinaatiot ja sekavuustilat riittävän loitolla, jotta saatoin valmistautua päivään numero 4. Tanskan kielen kuullun ymmärtäminen ei ole osaltani osoittanut juurikaan edistymistä. Tuo loistelias skandinaavinen puheenparsi vaikuttaa ratkaisemattomalta mysteeriltä ja yksittäisten sanojen alkuja tai loppuja saatoin erottaa vain vierasperäisen sanojen, kuten Facebook tai Internet yhteidessä. Tästä huolimatta onnistuin saamaan selkoa aamiaispöydän Jyllands-Postenista kuin takavuosien trumpetistisuuruus Jörgen Petersen konsanaan.

Monet vaihto-opiskelijat totesivat
yhdestä suusta Esbjergin ilmaston
olevan varsin heikkoa tasoa.
Ilmoitin, ettei tihkusade ole
extreemiä säätä nähnytkään

Edellisenä iltana Tonylta oli tullut sähköpostia, jossa hän muiden asioiden muassa toi esiin, että minun olisi syytä vierailla paikallisessa konservatoriossa (Academy of Music and Dramatic Arts, Esbjerg) siellä sijaitsevan, vartaansa vailla olevan konserttisalin vuoksi. Ujona suomalaisvieraana arvelin harkitsemattoman ex tempore -kyläilyn johtavan lähinnä ulkopoliittiseen kriisiin, puhumattakaan pitkästä ilosta seuraavaan itkuun ja hampaan kiristykseen. Julkinen liikenne, joka muuten on Esbjergissä sekin aivan erinomaisella tasolla, antoi pikavierailuun kuitenkin oivan tilaisuuden, sillä seuraava vierailijaopettajan yliopistolle kuljettava linja-auto olisi tulossa vasta jonkin ajan päästä. 

Löysin konservatorion helposti, mutta koska varsinaisen konserttisalin ovien vieressä loisti punainen valo, en tohtinut astua peremmälle. Haalin kuitenkin kaiken siviilirohkeuteni kasaan ja hankkiuduin oppilaitoksen hallintosiipeen, jossa esittelin itseni, vierailuni syyn ja kerroin keitä isäntäni AAU-Esbjergissä olivat. Tonyn nimellä näytti olevan melkoinen vaikutus ja kohta saatoinkin nauttia konservatorion yksityiskierroksesta. Opiskelijoita talossa oli 110 ja yleensä aina, kuten tälläkin hetkellä mukana oli myös vähintään yksi suomalaismuusikantti. Tanskassa on vahva tanssimusiikkiperinne, kuten lähes kaikkialla muuallakin Fennoskandiassa. Opiskelijat ovat toki täälläkin taiteellisesti kunnianhimoisia ja kiinnostuneet viemään musiikkiaan eteenpäin, vaikka työmahdollisuuksia lavoilla ja ravintoloissa olisikin. Itse konserttisali oli melkoisen vaikuttava ilmestys. Salissa oli juuri menossa urkurin harjoitustuokio, enkä varmaan ole aiemmin tullut kuunnelleeksi yhtä puhtaasti soivaa pillistöä. Sali oli rakennettu viisitoista vuotta aiemmin vanhaan voimalaitoksen turbiinihalliin (kuulostaako tutulta?) ja tilassa järjestään viikoittain ilmaisia konsertteja alueen asukkaille. Ajattelin itsekin käväistä illalla kuuntelemassa tarjontaa.

Yliopistolla tapasin jälleen Tonyn ja viisitoista kolmannen vuosikurssin opiskelijaa. Kävimme jälleen esittelykierroksen ja mukana oli nyt opiskelijoita Puolasta, Virosta, Romaniasta, Tanskasta, Liettuasta ja Färsaarilta. Alkuosan sessiosta opiskelijat tarkastelivat sitä, miten tutkimusartikkelit koostetaan, miten merkittävät asiat tuodaan esiin, kuinka havainnollistavia valitut kuvat ovat ja mikä on lähteiden merkitys. Myös 5. vuosikurssin opiskelijoiden jo julkaisemia papereita oli arvioinnin kohteena. Artikkelit käsittelivät pitkälti Tonyn yhtä erikoisalaa, eli interakatiivisia ja multimodaalisia terapiamuotoja eriasteisien halvauspotilaiden hoidossa. 

Lopputestin koehenkilöt ja 

ulkomaanvierailija

Loppupuolella kävimme läpi äänikävelytehtävän tuloksia, jonka Tony oli ennakolta antanut lähettämieni ohjeiden pohjalta. Tutustuin aikoinani äänimaisematutkimukseen nuorena etnomusikologina ja koska kyseessä oli Human Senses and Perception -jakso, sopi ympäristön äänien päiväkirjamainen tarkkailu varsin hyvin aihealueeseen. Saimme taas hyvää keskustelua aikaiseksi ja lopuksi testasimme kuinka ihminen tunnistaa oman avainnippunsa ominaisäänen muiden joukosta. Onneksi vältin kiusallisen tilanteen ja testi onnistui kuin onnistuikin täydellisesti - kaikki kolme koehenkilöä tunnistuvat omat avaimensa kuulon perusteella. Kokeilepa!

Lopuksi opiskelijoille tarjottiin avantgardistinen Step across the border -elokuva, jonka pääosaa esittää kokeellista musiikkia tekevä säveltäjä-muusikko Fred Frith. Elokuva oli varsin kiehtova ja sen lähetymistapa esimerkiksi oman musiikkitaustani tiukkoihin sääntöjärjestelmiin nähden on kovin vastakkainen. Frithin ainoa sääntö tuntui olevan se, ettei musiikissa ollut sääntöjä lainkaan. Itse päivän sessio sujui edelleen varsin keskusteluvoittoisesti. Tuntui siltä, että myös kolmannen vuosikurssin opiskelijoita yhdisti tarve tuoda omat argumentit esiin ja päästä keskustelemaan niistä. Edellisten päivien tapaan suomalaismatkaajaa kohdeltiin taas varsin vieraskoreasti. Tamperelaisopettajan kommentteja ja näkemyksiä tiedusteltiin asiaan kuin asiaan.  

Huomenna on edessä reissun finaalipäivä, jolloin myös koko opetussessio on varattu käyttööni. Jo nyt voidaan sanoa, että reissu on antanut paljon enemmän kuin olisin voinut kuvitellakaan. Samalla opinahjon rento ja keskusteleva meno on jäänyt nahkoihini, enkä osaa ollenkaan jännittää huomista opetustilannetta, jonne on kaiketi tulossa varsin runsaasti väkeä. 

Tanskasta tälläerää tähän.